ex figure skaters

L: Taitoluistelulla on ollu tosi iso merkitys mun elämässä, joten päätin nyt kirjottaa hiukan siitä. En osais kuvitella mun elämää ilman luistelua, sillä olen tutustunut luistelu harrastuksen kautta mun kolmeen parhaaseen ystävään: Siljaan, Iidaan ja Noraan, sekä moneen muuhun ihanaan ihmiseen. Aloitin luistelun siis 9-vuotiaana eli vuonna 2004. Aloin käydä kilpailuissa jo vuoden sen jälkeen ja ensimmäiset mitallitki tuli jo silloin kaulaan. Ollaan kierretty kilpailuja ympäri Suomea ja kerran oltiin Noran kanssa myös Ruotsissa. Niitä pokaaleja ja mitallejakin on kertynyt tonne hyllylle jonkin verran ja ne muistuttaa mua vieläkin joka päivä mun entisestä rakkaasta harrastuksesta. Mun yhdet elämän parhaimmista hetkistä koostuukin niistä kisamatkoista, leireistä ja ylipäätänsä ajasta, jonka olen viettänyt jäähallilla. Jäähalli oli mulle silloin joskus kuin toinen koti ja ne ihmiset siellä kuin toinen perhe, koska siellä vietin suurimman osan vapaa-ajastani. Muistan ne päivät ku jäätiin kavereitten kanssa viettämään aikaa jäähallille, koska kukaan ei koskaan jaksanu lähteä kotiin. Juostiin jääkiekkoilijoitten perässä, katottiin heidän harjoituksia, vietettiin kesällä aikaa luistelu leireillä ja naurettiin aina mahat kipeäksi siellä jäähallin pukkareissa. Voin kyllä sanoa, että taitoluistelu on tuonnu mun elämään paljon iloa, naurua, onnistumisen tunnetta, ihania kavereita, mutta myös itkua, surua ja pettymyksiä. Tykkäsin pienestä asti esiintyä, mutta mitä vanhempi musta tuli, sitä enemmän jännitin kilpailuja ja loppuen lopuks jännitys alkoi näkyä myös suorituksissa. Juuri ennen lopettamista kilpailin SM-noviiseissa ja taso oli niin kova, että aina ennen kilpailuja jännitin niin paljon, että suurimman osan ajastani harjoituksissa vaan itkin jään laidalla ja tuntui siltä, että mitkään asiat eivät onnistuneet. Lopetin luistelun vuoden 2011 alussa. Se oli tosi iso askel... Oli kamalaa ajatella, että en enään nää valmentajaa ja niita luistelijoita joka päivä.. ja että mulla ei ole enään minkään näköstä harrastusta tai mitään menoja. Välillä mua kyllä kaduttaa, että lopetin niin aikaisin, mutta ei sille enään mitään voi... Motivaatio loppus ja ilman motivaatiota oli aika hankalaa jatkaa eteenpäin.

Nykyäänkin mun luistimet on kovassa käytössä. Käyn valmentamassa pikkusia ja ite käyn pari kertaa viikossa aamulla lajivalmennuksessa luistelemassa, jotta saisin niitä lukio kursseja lisää :) Eli edelleenki sillä luistelulla on iso paikka mun elämässä. Oon niin onnellinen, että olen joskus saanu alotta tämän ihanan lajin. Kiitos siitä kuuluu mun rakkaille vanhemmille ♥
Tässä ois vielä mun kaksi viimeistä luistelumusiikkia :)