BLOGLOVIN BLOGGER VIMEO FACEBOOK

Monday, July 7, 2014

07/07/14

20140707_142213000_iOS20140707_141958000_iOS20140707_142329000_iOS
N: Oon pysyny hetkellisesti poissa täältä ja ihan tahallaankin. Oon meinaan viettäny kaiken mahdollisen ajan Nikon kanssa, sillä jouduin tänään hetkellisesti hyvästelemään sen ja luovuttamaan armeijaan leikkimään sotaa. Tunteet on yhtä sekamelskaa tällä hetkellä ja tuun aika varmasti vielä kertomaan niistä teille vähän tarkemmin tänne. Me ei olla koskaan oltu erossa näin kauaa ja tuntuu tosi pahalta. Koitan tässä seuraavat päivät nauttia mun vapaista ihanilla helteillä ja alotella lukemista syksyn kirjotuksiin. Ei vaan yhtään tekis mieli tarttua kirjoihin kun ilmat on noin hyvät. Ehkä mun pitää vaan raahata ottaa ne kirjat ulos ja yrittää lukea samalla kun nautin auringosta.

30 comments:

  1. voieiiii voin nii kuvitella miltä susta tuntuu :/ saman koin viime tammikuussa lanen kanssa mutta onneksi hän pääsi puolessa vuodessa pois! tsemppiä teille kovasti !! alku on pahin ja vaikein mut pian ku kaikki siellä armeija puolella "rauhottuu" ni pystytte olee yhteyksissä toisiinne monestikki päivässä :) ei oo Pakko kertoo mut minnepäin sun poikaystävä lähti?

    ReplyDelete
  2. tosi upee asu :) tsemppiä teille tosi paljon, ootte aivan ihana pari !

    ReplyDelete
  3. samoin täällä lähti tänään helppo kuvitella miltä susta tuntuu :/ ois kiva jakaa kokemuksia! Tein pienen postauksen, ja hei laita kommenttia jos haluisit jubailla:)

    http://emmikristiinan.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  4. oot niin kaunis ja teillä on ihana blogi!:)

    ReplyDelete
  5. Täällä kans yks varsin surullinen inttileski... Pahalta tuntuu tälleen aluks mut luotan siihen et tää menee nopeesti. Kyl me pärjätään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tää tästä :) ja ketäpä ei olis tässä tilanteessa surullinen...

      Delete
  6. omasta kokemuksesta voin kertoa sen, että inttileskeys ei oo niin paha juttu kuin voisi kuvitella, oli se poikaystävä sitten siellä puoli vuotta tai sen vuoden. oma poikaystävä oli siellä vuoden päivät ja aika riensi tosi nopeesti! kauheasti se ei edes joutunut olemaan viikonloppuja kiinni, eli tosi hyvin nähtiin:) ja muutenkin soiteltiin melkein joka päivä! kannattaa kuitenkin varautua siihen että sunkin poikaystävä on todennäköisesti melkoisen väsynyt kun sieltä lomille pääsee eli ymmärrystä vaan kehiin:) itse ainakin aloin arvostamaan paljon enemmän sitä yhdessä vietettyä aikaa kun se oma poikaystävä siellä armeijassa oli! tsemppiä hei sulle ja uskon että kaikki menee hyvin, ikävä tottakai tulee, mutta armeija on kuitenkin vain se yksi vaihe elämässä:) sori jos tuli pitkä viesti mutta toivottavasti tästä on edes jotain apua!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tosi paljon vinkeistä ja kokemuksesta, siitä on aina apua! <3

      Delete
  7. Tsemppii! <3 ja pakko sanoo et te kaks ootte tosi kauniita ja tosi hyvät kropat!

    ReplyDelete
  8. Onko sun poikaystävä sen annika-o:n poikaystävän vilun kanssa samassa armeijassa? :o Jaksamisia sinne! Toivotaan, että aika kuluisi nopeasti :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. en tiedä :-D mutta kiitos ja toivotaan niin! :)

      Delete
  9. Mun tekee pahaa lukea edes mitään päivityksiä tai blogitekstejä inttileskeks jäämisestä,vaikka toi onkin jo kotiutunut.. muistan varmaan ikuisesti sen päivän ku lähin viemään poikaystävää säkylään. Se matka yksin kotiin, ja tyhjään kotiin palaaminen ja tieto tulevasta ajasta yksinään tuntu siinä hetkessä maailman pahimmalta. Oon tosi huono olemaan yksin, tai olin. Ekat pari iltaa meni itkiessä kun tuntu niin pahalta olla yksin. Siitä se alko sit yhtäkkiä vaan rullaamaan ja oli ihan helppoa aikaa. Opin olemaan yksin ja se oli ihan kivaakin. Aika meni ihan hirmu nopeesti kun se homma vaan lähti siellä armeijan päässä pyörimään normaalisti. Aikalailla rajoituksetta sai lähetellä viestejä ja iltasin soitella. Ei se aika niin paha tuu olemaan, mutta matka säkylään meni aika pala kurkussa ja ekat päivät oli pahimpia kun ei saanu ees kunnolla yhteyttä. Lopussa huomaat kuinka nopeesti aika on menny :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, kiitos tosi paljon tästä! Mäki oon tosi huono olemaan yksin... toivottavasti täälläkin päästään kohta noista itkuöistä eroon :)

      Delete
  10. vaik itestäki tuntu alussa tosi pahalta, nii ei niitä kiinnioloja oo hirveesti ja lopulta tajuu et eihän se oo ku ma ti ke ja to ja sit näkee taas toisen :) mä oon myös silleen omaa rauhaa kaipaava niin mulla on menny tää ihan jees ja oon toisaalt taas sitä mieltä että toi pieni välimatka tekee loppupeleis ihan hyvääkin, koska tässä iässä ei mitään liian suurta läheisriippuvuutta kannata hommata :D mut tsemppii sulle ja eka kk on pahin kun ne ei saa laittaa siel viestii kovin usein mut sen jälkee helpottaa! mäki viel syyskuun loppuu leskenä mutta on tää aika menny tosi nopeeta kyllä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. joo aika menee muutenkin nykyään tosi nopeesti nii eiköhän nyttenkin! ja kiitos paljon kommentista :)

      Delete
  11. Kaikkein surullisinta on että armeija muuttaa ihmistä tosi paljon, siellä on aivan liikaa aikaa ajatella:( kolmen ja puolen vuoden seurustelu päättyi meillä intin aikana eroon... viikpnloppuisin halusi päästä aina baarii ja tuulettumaan..seurustelu ei enää kiinnostanut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ääää... toivottavasti meille ei käy samoin...

      Delete
    2. Hei tosi kiva kommentti :-D Ei todellakaan kaikki muutu, suurinosa kaipaa just sitä omaa rakasta ku on joutunu olemaa päivät pitkät poikien kesken eikä tietoakaa mistää hellyydestä tai läheisyydestä!

      Delete
  12. Ihania kuvia tällä blogilla! Olet niin kaunis! xx

    wildflowerofprague.blogspot.cz

    ReplyDelete
  13. mulla on samat fiilikset sun kanssa kun oma poikaystävä lähti armeijaan eilen :( toivottavasti tästä selvitään koska se aikoo olla sielä vuoden. toivotaan että armeija ei muuttais tai erottais meitä

    ReplyDelete
    Replies
    1. mulla onneksi vaan puolivuotta! mutta jaksamisia sinnekin :)

      Delete
  14. Kato Muut-kansio Facebookissa! :)

    ReplyDelete
  15. Koita pärjätä! Mullaki poikaystävä meni maanantaina inttiin mut en ite kokenu asiaa mitenkä pahaks koska kumpiki asutaan säkylässä ja tänne se armeijaanki meni ni koht voidaa nähä iltalomillaki :) vaik se on siel vuoden mut kai pärjään :D mieti et täs on toisaalt kans hyvii puolii, sillon kerkee paremmin keskittyy kirjotuksiin ja kavereihin ja tää aika varmaa menee tosi nopeesti :) tsemppiä!

    ReplyDelete