koirakaveri

L: Oon aina jollain tavalla kärsiny koirapelosta. Ja en itseasiassa tiiä miksi? Jos kävelykadulla on kulkenu koiranulkoiluttaja vastaan, niin oon joutunu kiertämään todella kaukaata. Olen siinä tilanteessa kävelly nurmikolta tai pahimassa tapauksessa vaihtanu reittiä. Ja kyläily ihmisten luo, jossa oli koira saattoi tuntua mahdottomalta, mutta nyt se ON OHI! Mä viihdyn koirien seurassa ilman minkäänlaista ongelmaa ja oon miettiny, että joskus mä vielä hankin itselleni sellaisen! Viimeistään eläkeläisenä. :-D
Koirapelosta eroon pääsemiseen on varmasti suurimmaksi osaksi vaikuttanut Waltterin koiran kanssa oleminen. Sitä en oo voinu välttää millään tavalla ja koiraan tutustuminen on helpottanu oloa. Löysin luottamuksen ja sen avulla oon nyt alkanu luottaa myös muihinkin koriin. Nyt on kyllä paljon rennompi olo kävellä koirien ohitse ja olla niiden kanssa samassa tilassa. Mahtava fiilis! :)
Loppuun vielä muutama kuva aamulta. Jossain vaiheessa kaivattiin rennompia lökövaate kuvia lenkiltä, joten tässä niitä sitten olisi. Aamulla ehtisin vaan hampaat pestä, kun Jemina oli jo hakemassa mua lenkille. Rennot urheilu trikoot ja lenkkarit jalkaan, sekä hiukset vaan ponnarille kiinni. Käytiin siis Jeminan kanssa pienellä metsäkävelyllä, jotta Veeti pääsisi olemaan vapaana. Voi sitä ilon määrää! Mukavasti se aurinkokin pilkahti pari kertaa pilvien takaa. Ihana päivän aloitus!