BLOGLOVIN BLOGGER VIMEO FACEBOOK

Sunday, February 17, 2013

ex figure skaters

L: Taitoluistelulla on ollu tosi iso merkitys mun elämässä, joten päätin nyt kirjottaa hiukan siitä. En osais kuvitella mun elämää ilman luistelua, sillä olen tutustunut luistelu harrastuksen kautta mun kolmeen parhaaseen ystävään: Siljaan, Iidaan ja Noraan, sekä moneen muuhun ihanaan ihmiseen. Aloitin luistelun siis 9-vuotiaana eli vuonna 2004. Aloin käydä kilpailuissa jo vuoden sen jälkeen ja ensimmäiset mitallitki tuli jo silloin kaulaan. Ollaan kierretty kilpailuja ympäri Suomea ja kerran oltiin Noran kanssa myös Ruotsissa. Niitä pokaaleja ja mitallejakin on kertynyt tonne hyllylle jonkin verran ja ne muistuttaa mua vieläkin joka päivä mun entisestä rakkaasta harrastuksesta. Mun yhdet elämän parhaimmista hetkistä koostuukin niistä kisamatkoista, leireistä ja ylipäätänsä ajasta, jonka olen viettänyt jäähallilla. Jäähalli oli mulle silloin joskus kuin toinen koti ja ne ihmiset siellä kuin toinen perhe, koska siellä vietin suurimman osan vapaa-ajastani. Muistan ne päivät ku jäätiin kavereitten kanssa viettämään aikaa jäähallille, koska kukaan ei koskaan jaksanu lähteä kotiin. Juostiin jääkiekkoilijoitten perässä, katottiin heidän harjoituksia, vietettiin kesällä aikaa luistelu leireillä ja naurettiin aina mahat kipeäksi siellä jäähallin pukkareissa. Voin kyllä sanoa, että taitoluistelu on tuonnu mun elämään paljon iloa, naurua, onnistumisen tunnetta, ihania kavereita, mutta myös itkua, surua ja pettymyksiä. Tykkäsin pienestä asti esiintyä, mutta mitä vanhempi musta tuli, sitä enemmän jännitin kilpailuja ja loppuen lopuks jännitys alkoi näkyä myös suorituksissa. Juuri ennen lopettamista kilpailin SM-noviiseissa ja taso oli niin kova, että aina ennen kilpailuja jännitin niin paljon, että suurimman osan ajastani harjoituksissa vaan itkin jään laidalla ja tuntui siltä, että mitkään asiat eivät onnistuneet. Lopetin luistelun vuoden 2011 alussa. Se oli tosi iso askel... Oli kamalaa ajatella, että en enään nää valmentajaa ja niita luistelijoita joka päivä.. ja että mulla ei ole enään minkään näköstä harrastusta tai mitään menoja. Välillä mua kyllä kaduttaa, että lopetin niin aikaisin, mutta ei sille enään mitään voi... Motivaatio loppus ja ilman motivaatiota oli aika hankalaa jatkaa eteenpäin.

Nykyäänkin mun luistimet on kovassa käytössä. Käyn valmentamassa pikkusia ja ite käyn pari kertaa viikossa aamulla lajivalmennuksessa luistelemassa, jotta saisin niitä lukio kursseja lisää :) Eli edelleenki sillä luistelulla on iso paikka mun elämässä. Oon niin onnellinen, että olen joskus saanu alotta tämän ihanan lajin. Kiitos siitä kuuluu mun rakkaille vanhemmille 
x_feb82e04 w5 25087_112898035400064_1234218_n x_943400f1 w2 x_97740ad0 w3 25087_112896555400212_3900373_n x_76a25f74 IMG_3813 x_4fa76ec9 w1 Tässä ois vielä mun kaksi viimeistä luistelumusiikkia :)

35 comments:

  1. ooh sulla on ollu kyllä ihania pukuja Liisa! mä alotin luistelin 5-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yläasteella vammojen takia, joten tiedän tosi hyvin ton miten siitä jäähallista tuli kuin toinen koti, luistelu kavereista kuin toinen perhe ja miten kamalan pelottavaa oli jättää se kaikki taakse ja lopettaa... mä oon edelleen hieman katkera siitä, ettei mun jalat enää kestäny hyppimistä, koska en saanu koskaa ite valita sitä, että lopetanko vai en. mutta koin kyllä jonkun ihme valaistumisen sen myötä, että maailmassa on muutakin kuin luistimet, ihanat puvut ja jää. ensin aamulla ennen koulua ja toisen kerran päivässä heti koulun jälkeen. hui, mulle tulee edelleenkin hullun surullinen ja haikee olo kun katon vaikka telkkarista mm kisoja tai vaikka omia vanhoja luistelukuvia, kun en oo jäähallista käyny lopettamisen jälkeen ite kertaakaa... hui tulipas pitkä teksti! :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia! :) Mullaki oli itseasiassa polvissa vähän jotain ongelmia just ennen lopettamista.. on se kyl tosi raskas laji selälle ja polville.. aina jotain kipuja ja vammoja jossain. Ja muistan ne illat ku itkin kotona sen lopettamisen jälkeen, koska koulun jälkeen ei ollu mitään muutakaan tekemistä, mut jäällekkään ei tehny mieli mennä. Eniten sillä hetkellä mulla oli ikävä niitä ihmisiä ja sitä ympäristöä siellä. Mutta onneks en oo ainoo, joka on kokenu haikeita fiiliksiä lopettamisessa :)) Haluis välillä vaan kelata aikaa taaksepäin ja elää ne ihanat hetket uudestaan ! :/

      Delete
  2. Mitä hyppyjä pääsit? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kaikki kaksois hypyt paitsi axelin :) ja vaik siit lopettamisesta onki aika paljon aikaa niin ihme kyllä, mutta kyllä ne hypyt vieläkin menee:)

      Delete
  3. ihanii kuvii liisa ! :) Mäki kaipaan luisteluu tosi paljon lopetin kans 2011 toukokuus.. 4-vuotiaast asti tuli luisteltuu! Ja toi kaikki mitä kirjotit luistelust, on niin totta !!

    ReplyDelete
    Replies
    1. jep :/ äskenki ku kirjotin tota tekstii niin tuli kauhee ikävä noita aikoja :(

      Delete
  4. Replies
    1. kiitoksia:)mul oli vähän tylsä ilta niin päätin käyttää aikaa ja kirjottaa tämmösen pienen romaanin tänne :)

      Delete
  5. Voin samaistuu tähä iha täysin! Lopetin ite vissii seiskan keväällä, 10vuoden jälkee just sen takii ettei riittäny motivaatioo reenata:/ Alus oli tosi tyhjäfiilis ku oli pienestä asti tottunu viettää aikaa hallilla, elämä oli pyöriny treenien ympärillä ja se oli itellekki ku toinen koti. Pitkää kaduin sitä et lopetin, mut silti en halunnu alottaa uuestaa. Kyl välil tulee vieläki sellasii päivii et ois ihana alkaa taas luistelee, varsinki jos kattoo telkasta/jostai muualta jotain kisoja.. Mut toisaalta nykyää oon aika tyytyväine et tein sillo sen päätöksen, ei sitä ois kauaa jaksanu ku se alko tuntuu nii 'pakolta' :/

    mut ihania noi sun kuvat ja tää teiän blogi muutenki! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. jep ! :) ihan sama fiilis! ja se on kyl aika kallis laji muutenki.. et tuli ainaki säästettyy rahaa :D

      Delete
    2. kallista se on joo.. mä ku aloin lumilautailee luistelun lopettamisen jälkee ni en tosta rahansäästöstä oikee tiiä :D tuntuu et se vie enemmä rahaa viel ku luistelu.. :D

      Delete
  6. Ihana postaus! Itekkin ex-luistelija, en oo ite pitkään aikaan koskenut ees koko luistimiin ja kun yks päivä tuli kaapissa vastaan, niin tuli hirvee hinku päästä jäälle ja alottaa uudestaan luistelu. Se vaan vie niin hirveesti aikaa että aikoinaan lopetin juuri sen takia ettei aikaa yksinkertasesti riittäny edes kavereiden näkemiseen. :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. jep, se vie aika paljon aikaa ja se on tavallaan kokonainen elämän tapa. Onneks mulla oli parhaimmat kaverit siellä jäähallilla mun kanssa :)

      Delete
  7. Ihana postaus, kirjotit ton tekstin tosi ihanasti! :) Monet ei tajua, että luistelu ei oo vaan pelkkä harrastus vaan iso osa elämää, ihanaa, että joku muukin ajattelee samalla tavalla. :):) Itse harrastan muodostelmaluistelua ja luistelu on kanssa iso osa mun elämää!

    ReplyDelete
  8. kiitoksia:) ja luistelu on elämäntapa <3

    ReplyDelete
  9. et arvaakkaan kuinka ikävä tuli vanhoja aikoja! olit aina se josta otin mallia kaikessa olin tyylii sun suurin fani:D hihi mulla oli joskus sun vanha luistelumusiikkikin! Tuun aina muistamaan ne hetket ku näin sut joka päivä! Olit upein ihminen jonka oon koskaan tavannu ja maailman ystävällisin Saattaa kuulostaa pelottavalta mut joskus pikkusena päätin jopa et jos mun perhe vaikka kuolee onnettomuudessa oon valmis muuttamaan teille :D:D
    tuun aina muistamaan sut !

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos! :) ihanaa kuulla, et oon ollu jollekki esimerkkinä :)<3

      Delete
  10. aivan ihana postaus :-) ! harrastaako nora vielä vai lopettiko sekin sen jo ? :)

    ReplyDelete
  11. ihana postaus! :) toi näyttää niin kivalta toi luistelu, mut varmaan tosi hankalaa:D ihana sinä!<3

    ReplyDelete
  12. Liisa arvostaisin todella paljon, että jos et halua vastata johonkin kysymykseen niin sanoisit siitä esim "en halua vastata, kysy siljalta" ymsyms etkä vain jättäisi vastaamatta..

    t. Siljan vanhojentanssimekosta kyselijä pari postausta sitten.

    ReplyDelete
  13. Oon aina haaveillut taitoluistelusta, mutta nyt 18-vuotiaana on varmaan jo liian myöhästä edes alottaa. Muut harrastukset vei aina niin paljon mun vapaa-ajasta etten olis pystyny sitoutumaan käymään monta kertaa viikossa jäähallilla. Olispa olemassa joku ihan harrastelijoiden ryhmä, jossa vois luistella omaks iloks vaikka kerran viikossa ja oppia uutta. Onneks sulla on mahdollisuus jatkaa luistelua valmentamalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. täälläpäin on ainakin ihan sellanen yli 15 vuotiaille tarkotettu harrastusryhmä, millä on harkat kerran viikossa :)

      Delete
  14. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  15. Tiiän ton lopettamisen haikeuden ja vaikeuden, ite lopetin viime syksynä 10 vuotta kestäneen kilpauintiuran ja alan nyt vasta pikkuhiljaa tottua siihen ettei oo reenejä seittemän kertaa viikossa... Alussa mullaki oli just tuo että ei enää nää niitä ihmisiä eikä oo menoja ja oli sellanen tunne että mitä mä teen elämälläni... Mulla oli monia syitä miks lopetin, mut suurin syy oli mullakin tuo motivaation lopahtaminen. Mutta onneks alan tajuta että elämässä voi tehä muutakin ku laskea uimahallin kaakeleita. :D Ihanaa et sullakin on ollu tollanen kiva harrastus ja oot saanu siitä ihania muistoja, mäki oon viettäny ehkä elämäni parhaat hetket hallissa tai ainaki jotenki uintiin liittyen ja saanu uinnin parista korvaamattomia ystäviä♥
    PS.Ihania kuvia! :)

    ReplyDelete
  16. Samaa on mullaki edessä telinevoimistelun kanssa, itekki mua kauhistuttaa edes ajatus siitä, että pitäs lopettaa ku 9 vuotta on sitä tehny. Mut onneks tiiän nyt et on muita jotka on kokenu saman. Kiitos tästä ! (:

    ReplyDelete
  17. Ihanaihana postaus liisa, oot huikee<3

    ReplyDelete
  18. Ihana tää postaus! Toi ensimmäinen kuva on ihan sika taiteellinen ja oot tosi notkee:)!

    ReplyDelete
  19. Ihania nuo kuvat! Lisää tänne joku video jossa luistelet(te) ?:)

    ReplyDelete
  20. Ihana postaus! Lopetin itsekin pari vuotta sitten paineiden tuoman stressin ja motivaation puutteen takia. Aluksi ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä lopettaa mut nyt harmittaa tosi paljon että lopetin niin pitkäaikaisen harrastuksen vaan paineiden takia... Kauhee ikävä kaikkii kavereita ja kisoja.. luistelu oli niin ihana harrastus !

    ReplyDelete
  21. musta tuntuu jotenkin ihan hullulta, että joku pystyy liitää jäällä noin upeesti!:o mä pelkään ees astuu sinne kaukaloon ja huhu, oot kyllä mahtava ja rohkee tyttö ja kiva, että oot löytäny pienenä jo lajin mistä tykkäät :)♥

    ReplyDelete
  22. ihanaa ihana postaus<3 luistelu on parasta!ite oon miettiny jo pitkää lopettamista mutta oon tullu toisiin aatoksiim:) mulla oli varmaan tommonen pinkki puku niinku tossa ekassa kuvassa jos se on tilattu spiritskatewearista (?) :D niinku sanoit nii luistelu on elämäntapa ja säilyy sydämes koko elämän :)

    ReplyDelete